| Subject: Ulkoisen silmin, korvin ja ehkäpä jopa suin |
Author:
Eleya
|
[
Next Thread |
Previous Thread |
Next Message |
Previous Message
]
Date Posted: 11:56:12 06/27/01 Wed
Tuli tuosta Saagan ulkonäkö puheesta mieleen eräs asia, josta kerron teillekin hetkisen päästä. Lisään vain tuohon ulkonäkö kohtaan, että kuka teistä tosiaan voisi rakastaa enemmän kuin ystävänä ihmistä, joka istuisi pyörätuolissa puolet kasvoista palaneina, vartalo halvaantuneena. Tiedän, että en itse pystyisi. Mutta minulle ainakin kävi niin naiseni kanssa, että kun näin hänet ensi kertaa, pidin häntä lihavana enkä kovin kauniina. Mutta kun olen oppinut tuntemaan häntä sisäpuolelta, on hän muuttunut aivan ihanaksi ja kauniiksi silmissäni.
Niin, oletteko te ikinä ajatelleet, että miltä näytätte ulkopuolisen silmin? Kun katsotte peiliin, kääntyilette useita kertoja oikeaan asentoon, jossa näytätte hyvältä. Ette kuitenkaan voi olla samassa asennossa, jossa näyttäisitte hyvältä, kaikkiin ilman suuntiin, joten mitä luultavammin, näemme itsemme sellaisin kuin haluamme, ja muut sellaisina kuin olemme. Sen huomaa mm. 'vahinko'valokuvista.
Ääni on myös erilainnen omissa korvissa. Oma teoriani on hieman hassu, mutta se liittyy ääniaaltoihin. Eli, kun ääniaaltomme kimpoavat ilmassa, ne lyövät yleensä suoraan päin kuulian naamaa, tai korvia. Mutta jos puhumme itseksemme, se ei lyökkään vasten korviamme. Jotta kuulisimme miltä oma puheemme kuulostaa(ilman nauhoituksia ja muita) Joutuisimme puhumaan periaatteessa sisäänpäin. Hassua, eikö?
[
Next Thread |
Previous Thread |
Next Message |
Previous Message
]
| |
Feedback: 
