| Subject: "Ole hiljaa." |
Author:
~Mansicca~
|
[
Next Thread |
Previous Thread |
Next Message |
Previous Message
]
Date Posted: 13:55:38 08/15/01 Wed
In reply to:
Leevi
's message, "Voi helvetti" on 17:08:13 08/13/01 Mon
>Minusta tuntuu, että puhut nyt aivan liian suurin
>sanoin.
"Näin sanoo mies, joka käy heti minua syyllistämään, tutkimatta asiaa sen selvemmin. Puhunko liian suurin sanoin, jos kerron sinulle epäilevälle, miltä minusta tuntuu? Uskoakseni tunnen itsen vielä toistaiseksi paremmin, kuin sinä."
Olen nähnyt, kuinka heikko saatat olla surusi
>alla. Se voi murtaa sinut helpommin, kuin mikään muu.
"Suru voi murtaa kenet tahansa helpommin, kuin mikään muu. Minä en ole poikkeus, etkä ole sinäkään. Ehkä tässä on sitten siitäkin kyse. Ehkä haluan aikaa itselleni, voidakseni opetella käsittelemään suruani. Älä heti tuomitse minua."
>Vaikka kuinka olisitkin pysynyt jaloillasi lapsesta
>asti, kaaduit silti kerran, ja tulet tuota menoa
>kaatumaan uudelleenkin. Ei, minä en syytä sinua siitä,
>että annoit itsesi kerran kuolla.
"Ehei, ethän sinä syytä, mutta et anna minun pitää sitä omana asianani. Se on yksi niistä muistoista, jotka kuuluvat vain minulle. Osaatko kuvitella, miltä tuntuu, kun joku -tässä tapauksessa sinä- muistuttelee siitä jatkuvasti? Tajuatko sinä, että se asia on, kuin alkoholismi? Miten kirotun mielelläni menisinkään takaisin siihen vanhaan aikaan, jolloin ei ollut mitään. Vain tyhjä kuori.. Mutta en, perkele sentään, aio antaa periksi! Sinä vain et tee sitä kovinkaan helpoksi, muistuttaessasi asiasta koko ajan."
Ihmettelen vain,
>miten kaltaisesi vahvuus onnistui siinä.
"Luulisi sinunkin, Oi Leevi, tietävän yksi seikka. Ei niin vahvaa, ettei vahvempaa."
Ja kyllä,
>olen pistänyt merkille, että olet parempaan suuntaan
>matkalla. Se ei silti takaa sitä, että kestäisit
>samanlaisen tällin uudellen.
>
"Sitä sinun taas ei tarvitse tulla minulle kertomaan. Tiedän, että se uusi isku on entistä voimakkaampi ja yritän välttää sitä. Ehkä asiaa auttaisi se, että sinäkin yrittäisit pitää pääsi kiinni siitä asiasta."
>Tiedostamaton pelko juuri siitä, että et (ehkä)
>pärjääkään yksin. Joukkoon todellakin ilmestyy myös
>näitä, joita sinä kutsuit "friikeiksi", mutta oletko
>seurannut, millaisia he ovat? Juuri he, jotka ovat
>kaikkein yksinäisimpiä, ovat latvastaan sekaisin.
>Ainakin jokainen minun tuttuni, enkä voi puhua, kuin
>omien kokemusteni pohjalta. Eli se ei ole uutta, että
>tahtoo olla totaalisen yksin. Se ei vain ole viisasta.
>
"Sinähän todella tiedätkin, mikä on viisasta, mikä ei. Älä jaksa pilkata muita." *Kyllä, väsyy tähän helvetin rumbaan.* "Kohta saat tahtosi läpi."
>Ei, en kannata ideaasi. En nyt yhtään sen enempää,
>kuin eilenkään. Etkä todellakaan pyytänyt ketään
>kannattamaan ideaasi, mutta sallit silti meidän
>kommentoida sitä. Ymmärtäminen, se on (ainakin) minun
>kohdallani suhteellisen hankalaa juuri nyt. Ehkä
>sitten aivokapasiteettini ei todellakaan riitä siihen.
>Rauhan tahtomisessa ei ole mitään pahaa, mutta sinun
>taktiikallasi saat ikuisen sellaisen. Onko se sitten
>sitä, mitä toivot? Salli minun epäillä hieman. Puhe
>kohtalosta taas näytti hieman siltä, kuin yrittäisit
>sysätä vastuun jonkin "olemattoman" asian niskoille,
>jota on niin helppo syyttää. Kohtalo ei ole
>vihollinen, jos se ylipäätään on olemassa. Emmekä me
>voi heittää kaikkea vastuuta sille.
>
"Tiedätkö, Leevi, mitä alan huomaamaan?"
>Voi kyllä, olet ollut vittumainen, monestikin. Ehkä
>sitä ei täältä lankulta löydä, mutta toisinaan
>lausahduksesi osaavat olla kaikkea muuta, kuin
>piristäviä tai kannustavia. En minä voi tietää, mitä
>sinussa tapahtuu, mutta alaspäin menet taas ja kovaa.
>En voi kommentoida muiden puolesta, miksi kukaan ei
>ole siihen puuttunut. Ehkä he eivät ole huomannut.
>Siltikään en pidä sinua... Minä se nyt olikaan?
>"Teini-angstin jumalattarena, joka kostaa omat
>hermoromahduksensa ystävilleen, ollakseen vain
>jokaisen silmissä niin synkkä, ah, niin synkkä." Ei,
>tuo ei sinuun sovi. Joten ehkä kuitenkin tunnen sinua,
>edes hieman.
>
"Minusta alkaa tuntua siltä, että sinä voit itse helvetin huonosti ja jotenkin purkaat sen tällaiseen."
>Takerruit tuohon itsemurha kohtaan aika rankasti. Kuin
>olisin yllättänyt lapsen pullavarkaista. Tämäkään ei
>sitten tarkoita sitä, että syyttäisin sinua siitä
>(taas (?)). Jos taas luulet, että en ole kokenut
>samoja ahdistuksen hetkiä, niin olet täydellisen
>väärässä. Minulla vain ole tapanani puhua siitä, minkä
>yritän unohtaa. Se kiitos sinullekin on annettava. Et
>jauha joka päivä vanhoista arvistasi. Sitä tekevät
>muut.
>
"Että et kerta kaikkiaan osaa antaa asian olla..."
>Vai olen minä särkyneiden sydänten sankari? Erikoinen
>tulkinta, Mans. Minä en suoranaisesti kieltänyt
>rakkauttasi mihinkään. Yritin vain saada sinut
>näkemään, että rakkauden tulisi olla hyvä ja hellä. Ei
>julma ja raaka. Enkä minä väittänyt, että et
>rakastaisi sitä miestä. Niin ei voi väittää kukaan.
>Tiedämme varsin hyvin, että palvot häntä. Tiedämme
>myös sen, että rakkaus ei ole mitään
>kukka-pilvilinna-höpinää. Joten se siitä.
>
"...ja vain unohtua, edes hetkeksi."
>Se, että tahdot omaa tilaa, on OK. Mutta se, että
>sysäät toistakymmentä ystävääsi syrjään, noin vain, ei
>todellakaan ole OK. Sitä voisi jo sanoa julmaksi,
>mutta niin pitkälle en mene. Me emme sitten ilmeisesti
>tunne sinua. Ymmärrämme sen, että jokainen tarvitsee
>tilaa. Mutta mihin helvettiin sinä sitä tilaa näin
>paljon tarvitset? Sen kun vielä selität, niin hienoa.
>Hengittämään mahdut, vaikka pyörisimmekin porukoissa
>yhä. Ei sinua kukaan pakota tukehduttamaan itseäsi.
>
"Sinun on aina saatava sanoa se viimeinen sana. Et välitä, vaikka se kuinka toiseen osapuoleen sattuisi."
>Me emme ole vajaaälyisiä, vaikka viestisi antoikin
>ymmärtää, että ajattelet niin. Ja kuten näet, minä
>koin ongelmia tämän asian kanssa edelleen ja otin
>yhteyttä. En aio pyytää sinua vastaamaan. Teet sen
>kuitenkin.
"Pääasia, että saat itsesi esille, toiset itkemään sanojesi takia."
[
Next Thread |
Previous Thread |
Next Message |
Previous Message
]
| |
Feedback: 