Subject: Hymy suli surun vuolaaseen virtaan ja... |
Author:
Fang Chi Niriko
|
[
Next Thread |
Previous Thread |
Next Message |
Previous Message
]
Date Posted: 09:00:48 08/22/01 Wed
In reply to:
Xen Jen Ling
's message, "Naisen huoneeseen astuessa kohottautui tuo Valvova Tiikeri..." on 06:05:40 08/22/01 Wed
...sai vakavista kasvoist vielä vakavammat. Ja käärö oli se asia, jonka vuosi nainen joutuisi lähtemään tuosta niin rakkaasta laaksosta, jonka jokainen tuulen kuiskaama tarina oli kaikkia aarretta arvokkaampi, jokainen sulan auringon kosketus oli lukemattomiakin hengenvetoja eläväisempi. Tuo käärö, joka jo kerran maksoi kalliin hinnan etsijälleen, maksaisi tälläkin kertaa - tosin ei enää niinkään paljoa...ei sen menettämänsä jälkeen.
'Kas, aurinko kiertää lännestä itään, kulkien aina samaa reittiään, astumatta harhaan polultaan pitkältä - kunnioitettu Mestari, te olette kuitenkin harhautunut polultanne. Polulta, joka salli henkenne virrata tuulen lailla ilman tuskaa, heikentäen tietoisuutta, tappaen aikaa ja niin ollen mielen voimaa. Suren vierellänne, iloitsen kanssanne - kuulkaa siis tämä:
Ennen kuin aurinko syntyi, oli lapsi, joka osasi puhua tähtien kielillä.
Enne kuin kuu nousi, oli nainen, joka osasi kuiskia varjojen tarinoita.
Ennen kuin maa kohosi, oli mies, joka osasi kesyttää meren mielen.
Ennen kuin valo heräsi unestaan, oli Pimeys, halliten koko kaikkeutta.
Minä kutsun Lohikäärmettä, suurta ja vanhaa viisasta, käskemään tähtien kaukaiset valot taivaalle, pois.
Minä kutsun Feeniks lintua, suurta ja vanhaa voimakasta, kutsumaan varjot pois valosta, hämärään.
Minä kutsun Jade-Tiikeriä, suurta ja vanhaa ymmärtävää, lyömään pahan pois hyvästä, kaaokseen.
Ennen ihmistä oli tyhjyys...
Minä kutsun mielen, suuren ja tutkimattoman, täyttämään tyhjyys ajatuksilla, voiman lähteillä...'
Nainen kulki pitkän matkan saadakseen tuon muinaisen käärön sinne, missä se oli, ennen kuin sen Mestarille luovutti - kesti päiviä saada kaikki oikein ja kirkkauden kohdalleen ja viimein tuo päivä saapui, ja totuus oli kohdattava. Nyt oli vain naisen kohdalle jäänyt kohdata nuo varjot, joita ajettiin pois. Pelotonna tuo kuitenkin matkaansa lähti, pelotonna kulkisi - olisihan tuo kirkkain tähti hänen kanssaan, kirkkain tähtensä.
[
Next Thread |
Previous Thread |
Next Message |
Previous Message
]
| |