| Subject: Rakkaalle Äidilleni ja teille kaikille |
Author:
Theresia
|
[
Next Thread |
Previous Thread |
Next Message |
Previous Message
]
Date Posted: 07:59:06 08/11/05 Thu
Author Host/IP: dsl-062-241-236-89.lohjanpuhelin.fi/62.241.236.89
Mietin pitkään miten ja mitä tänne kirjoittaisin. Mistä aloittaisin ja mistä löytäisin edes joitain sanoja. En saanut yhtään vastausta, joka olisi ollut tarpeeksi kattava kaikelle tälle, joten aloin vain kirjoittamaan teille rakkaat ystävämme ja iso perheemme.
Niille, jotka eivät vielä tiedä:
Maailman rakkain äiti ja tämän Heizelwood-rottweiler perheen sielu kuoli äkilliseen aivoverenvuotoon viikko sitten torstaina.
On sanottu, että hillittömästi kaipaamatta ei kykene lentämään mahdottoman tuolle puolen...
Jopa se tuntuu lattealta tämän kaipuun rinnalla. Olimme niin yhtä, osa toinen toistamme, olen saanut kaiken äidiltäni ja olen niin onnellinen äidistäni; siten olen saanut paljon, mutta siten minulta myös vietiin niin paljon...
Unelmani ovat mahdottomia ja tiedän, että minun unelmani ei ole ainoa. Yritän olla rohkea ja rakastaa sekä kunnioittaa elämää äitini oppien mukaisesti. Silti tuntuu liian suurelta hyväksyä sitä mitä maailma antaa ja mitä se ottaa pois.
Äitini aina sanoi, että rakkautensa kokoinen on jokainen ja siksi äitini oli sielultaan niin suuri ihminen.
Äiti neuvoi elämään täydesti, nauramaan usein ja rakastamaan paljon. Hän nautti hyvien ihmisten kunnioitusta ja rakkautta.
Äitini oli luonnonlapsi ja rakasti eläimiä. Hän oli aina hyvä heille. Hänen rottweilerinsa ovat hänen sielu.
Äitini täytti hyvin paikkansa ja saavutti tavoitteensa joka saralla ja siten on jättänyt taakseen edes hieman paremman maailman monille.
En ole yksin, mutta silti minusta tuntuu siltä. Metsässä koiriemme kanssa välillä kävelen ja ihmettelen miten pystyn kävelemään tässä maailmassa, josta puuttuvat rakkaani jalanjäljet? Miten maailma jatkaa kulkuaan, kun minun maailmani on pysähtynyt?
Kyynelten kieltä en aina ymmärrä. Sydän ei pysty ymmärtämään ollenkaan. Te olette kanssani ja äiti on sydämmessäni aina ja elää mukanani - siksi elän myös minä, jotta äitini saa elää minussa. Tiedän, että minne ikinä menenkin ja mitä ikinä teenkin minulla on äitini rakkaus.
Kotona on hiljaista. Koirat kaipaavat...jokainen omalla tavallaan. Easy näki tilanteen ja herätti meidät muut heti. Hän on äitini "henki-koira" kuten eräs sanoi...
Äiti aina sanoi, että jätä aina yksi kortti hihaan ja mukin pohjalle tilkkanen...jätä itsestäsi niin paljon, ettet enää koskaan ole kokonainen ilman sitä. meillä on nyt hyvin paljon...vasta nyt tiedän, kuinka rakas voi olla toinen ihminen.
Äitini elämä on nämä koirat ja Te kaikki. Hän toivoo, että välittömyytemme ja iloisuutemme säilyy. Yhtä paljon iloa ja rikkauksia elämänkokemuksista kuin itse niistä sai. Avoimuutta, rehellisyyttä ja ennakkoluulottomuutta muita kohtaan. Sitä elämäniloa, jota Mane säihkyi tämän harrastuksemme ja koiriemme kesken.
Pitäkäämme sitä yllä. Hänen hymyään luontokin hymyilee, puhu ystävä, kyllä hän kuuntelee...ja muistakaamme hymyilykin on uneksimista.
Olette minulle kaikki tärkeitä! Pidetään yhteyttä.
Lopuksi haluan ystävällisesti ilmoittaa, että rakas äitini siunataan Metsolan kappelissa 13.8.05 klo: 10.30 jos haluatte tulla häntä saattamaan.
"Vaikka en sinua kohtaisi maan päällä milloinkaan,
Olethan jäänyt sydämmeeni asumaan"
Samaiseen kirjeeseen Onnittelut kaikille Heizelwood-rottiksille saavutuksista kehissä ja kentillä. Sekä Vulcanin lapsille onnitteluja hienosti menneistä esiintymisistä. mane ja minä ollaan teistä ylpeitä!!!
Theresia & iso seurue mustan ruskeita...
[
Next Thread |
Previous Thread |
Next Message |
Previous Message
]
| |
Feedback: 