Subject:  "Miten vain (melkein)." |
Author:
~Mansicca~
|
[
Next Thread |
Previous Thread |
Next Message |
Previous Message
]
Date Posted: 15:24:09 08/13/01 Mon
In reply to:
Leevi
's message, "Mansicca" on 10:03:17 08/13/01 Mon
>Heti silmiini pisti kohta, jossa sanoit haluavasi olla
>tuskasi kanssa yksin. Se kalskahti korvaan ja mieleen
>tuli kuvia siitä, mitä viimeksi tapahtui, kun jäit
>tuskasi kanssa kahden. Sellainen on omiaan murtamaan
>kenet vain, joten onko itsemurha se, mitä haudot?
"Halojaa, Leevi! Se, että muutaman hetki yksin, oman tuskansa kanssa, olisi omiaan murtamaan sinut, ei tarkoita minulle käyvän samoin. Minä olen pysynyt jaloillani lapsesta asti, ellei yhtä ainutta kompastusta oteta lukuun. siitäkin minä selvisin, hienosti. En voi sanoa, että olisin kokonaan toipunut, mutta paljon parempaan suuntaan menet, jos olet merkille pistänyt."
>Miksi todellakin olet kitkutellut näin kauan? Ehkä
>syysi on pelko, tiedostamaton pelko?
"Tiedostomaton pelko? Mistä ihmeestä? Siitäkö kenties, että en pärjääkään yksin? Ihmiset saattavat väittää, että kuulumme laumaeläimiin, mutta joukkoon saattaa syntyä "friikkejäkin", joita ei kaikkitietävä seura mitenkään jaksa kiinnostaa. Onko se niin uutta, että joku haluaa olla yksin?"
Minä en tiedä,
>mutta sanon suoraan sen, että en ole yksi niistä,
>jotka ideaasi kannattavat.
"Et kannata siis ideaani? Kiitokseni, että kerroit mokoman. Mutta saanen minä sanoa puolestani, että se on minulle saman tekevää. En pyytänyt ketään kannattamaan ideaani. Pyysin korkeintaan teitä ymmärtämään. Edes yrittämään. Onko se jotain muuta sitten, vai johtuuko se pienestä aivokapasiteetistäsi, että et tunnu ymmärtävän? HALUAN RAUHAA! Minä en pelkää siinä mitään, loppujen lopuksi. Luotan siihen, että kaikki on ennalta kirjoitettu. Teen mitä vain, sen olisi jo kuulunutkin tapahtua."
Saimme ainakin selityksen
>siihen, miksi olet toisinaan ollut hyvinkin
>vittumainen. Jos saat sakin itseäsi vastaan, ei kukaan
>jää kaipaamaan sinua. Hm, mutta miten järkevää se on?
>En tiedä.
"Olen ollut teille vittumainen, kertomalla oman mielipiteeni? Ja vielä "hyvinkin vittumainen"? Kas ihmettä, kukaan ole sattunut mainitsemaan tuosta aiemmin. Olisin kai, Jumalat sentään, yrittänyt muuttaa käytöstäni, jos jollekin teistä olen vittumainen ollut. Millaisena sinäkin minua pidät? Teini-angstin jumalattarena, joka kostaa omat hermoromahduksensa ystävilleen, ollakseen vain jokaisen silmissä niin synkkä, ah, niin synkkä? Jos asia on niin, et tunne minua lainkaan."
>Mitä taas sanoit rakkaudestasi, niin olen ehdottomasti
>samaa mieltä. Tuollainen voi olla tuhoisampaa, kuin
>mikään muu. HerraJumala, sinä teet itsemurhaa. Hidasta
>itsemurhaa, mutta suhteellisen varmaa kuitenkin.
"Aivan. Minä sanoin sen voivan olla tuhoisaa, joten sinun tuskin tarvitsee sitä minulle enää tulla kertomaan. Minä ymmärrän sen kyllä itsekin, omalla järjelläni. Mitä taas itsemurhaan tulee, niin ei. EI! Minä en ole tekemässä moista, millään muotoa. Ehkä (jos olisit itse moisia hetkiä kokoenut joskus) saatat ymmärtää sen, että se ei ole mielipuuhaani. Minäkään en ole niin sekaisin, että tahallani yrittäisin tehdä elämäni hankalammaksi, kuin mitä se on. Saati sitten päättää sitä. Kaksi yritystä riittää minulle mainiosti. Kiitos vain."
>Haluatkohan sitä, ihan todella? Rakkaus, joka tappaa,
>ei ole rakkautta.
"Et kai sinä, Leevi, särkyneiden sydänten sankari, tule kieltämään rakkauttani? Voiko sinulla olla niin paljon pokkaa, että tulet väittämään minulle, etten rakasta kultaani? Jos asia on niin, olet pikkusieluisempi, kuin luulinkaan. Sinä heittäydyt johonkin kirotun pinkkeihin unelmiin, jossa päähahmot loikkivat pumpulissa. Herätys, jälleen. Rakkaus ei ole mitään kukkien seassa pyörimistä, jos sitä ajat takaa. Älä sinä, joka et tiedä rakkaudesta mitään, tule minulle paasaamaan tästä asiasta."
Ja johan sanoit itsekin, että et
>kestä niitä tunteita, joita sisälläsi kannat.
>Jos siksi päätit kadota, voin vain ihmetellä mieltäsi.
"Sitä sinun sopiikin ihmetellä. Kuten jo ylempänä mietin, mikä tässä on niin vaikea ymmärtää? Katoan, koska haluan antaa kullalleni enemmän aikaa. Katoan, koska kaipaan rauhaa. Piste sille."
>Mikä ihme saa sinut sysäämään kaiken muun pois, jos
>rakastat? En vain käsitä, ehkä olen typerä? Tapatat
>kaiken, hahmojasi myöden. Unohtamatta
>ystävyyssuhteitasi, joita ei tänä päivänä niin
>helposti luodakaan.
"Jos ystävyyssuhteet kuolevat siihen, että kaipaan hetken omaa tilaa hengittää, niin voisin kai sanoa "Antaa mennä". Elleivät ystäväni ymmärrä, että jokainen kaipaa joskus omaa tilaa, niin..." *Kohauttaa olkiaan.* "Uskoin teidän tuntevan minut ja tietävän, etten niinkään helposti totu ympyröihin, joissa tapahtuu koko ajan."
>Jollain siis ainakin oli valittamista, minulla. Ehkä
>maltat sanoa tähän pari sanaa, perustella päätöstäsi
>uudelleen. Jos katsot sen tarpeettomaksi, niin hyvä
>sitten niin. Toivoisin vain sinun selittävän
>periaatteitasi hieman selvemmin, että voisimme tämän
>ymmärtää paremmin.
"Nyt selitin hieman paremmin. Ihmettelenpä, ymmärtääkö tätäkään kukaan. Jos sinä puolestasi koet vielä joitain ongelmia tämän asia kanssa, niin ota toki yhteyttä. Ota yhteyttä, miten parhaaksesi katsot."
"Anteeksi, että olen erilainen, kuin te."
[
Next Thread |
Previous Thread |
Next Message |
Previous Message
]
| |
Feedback: 