| Subject: Äänet hiljentyvät ja aika kuluu, kuiskaus... |
Author:
Fang Chi Niriko
|
[
Next Thread |
Previous Thread |
Next Message |
Previous Message
]
Date Posted: 05:22:21 08/19/01 Sun
In reply to:
Xen Jen Ling
's message, "Niin astuu nainen sisään tyylikkäistä ovista..." on 16:57:54 08/18/01 Sat
...joka kantautuu punaisilta huulilta on rukous sielulle, jonka nainen tietää valvovan 'Kas, rakas pikkuiseni, tule ja matkaa kanssani, nyt kun viimein saan luvan poistua...' Nuo hiljaiset sanat saavat loistavan kirkkauden mieleen, joka on niin pitkään ollut äärettömän pimeyden, kuin veden uhman sumentamana.
Puutarha on kirkas kauniin hopeisen valon ansiosta, sisaren, joka loistaa taivaalla helmeilevää valoaan, kuiskaillen matkustajille runoja rohkeudeksi, rakastavaisille tarinoita opiksi, voi kyllähän tuo jo nuo tietää - moni tietää täällä, ja viimein, kuten jo pitkään halajasi, on tuon nuoren naisen aika lähteä laaksosta. Mieli aaltoilevan vireänä, kuunnellen ääniä tuo katsahtaa aurinkoon, joka paistaa kultaisia säteitään voimakkaana ja hallitsevana - tämän paikka ei ole täällä, koskaan ollutkaan. Paikka, joka on vielä mysteeri naiselle, on oleva viimeinen koskaan - viimeinen Haukalle, joka vihdoin ja viimein astahtaa tuohon huoneeseen, jossa kaksi henkeä oleskelee, kaksi nimeä, kaksi mieltä, kaksi oppinutta...ja kolmas on oleva nähnyt, kun hän hiljaa askeltain tuo pienen käärön käsissään huoneeseen, avaamatta suutaan puheeseen. On eräitä tilanteita ja henkilöitä, joiden kanssa puhuminen on kielletty - ei siksi, että he olisivat korkeampiarvoisia, vaan koska heidän mielelleen ei löydä porttia...Niinpä hän vain kääntää pyörteilevät silmänsä surumielisenä tuohon mieheen sairaaseen, kumartaen tälle syvään - oli hän sitten hereillä tai unessa - tietäen, että tuo mestari tietäisi tiedon arvon, ja kunnioituksen eleistään.
Hän käveli hiljaa ja katsahti vierelleen, muistaen vieläkin ne pyöreät tytön kasvot, jotka astelivat vierellään...Ja viimein, Haukka kääntyy lähteäkseen, niin surullisna hymyillen, vierellään tuo kummallinen lapsi, joka pulppusi kuvana sydämestään...
[
Next Thread |
Previous Thread |
Next Message |
Previous Message
]
| |
Feedback: 