| Subject: Kulkija-Sellainen juttu... Niin Hmmm |
Author:
Sicca
|
[
Next Thread |
Previous Thread |
Next Message |
Previous Message
]
Date Posted: 07:10:26 04/04/02 Thu
(15:38:22) Veranna -Kulkija- : -Nimetön kaupunki, nimettömällä maankamaralla. Ja tuolla jossain, nimettömällä kadulla, jossa nimettömät ihmiset vaelsivat seisoi muukalainen. Nainen siinä missä moni ohikulkijakin, mutta silti...muukalainen. Ei tavallinen silmä pieniä erikoisia piirteitään merkille laittanut, oli kuin nainen olisi sulautunut tuohon yhtenäiseen tylsän harmaaseen ihmismassaan, joka soljui molemmilta puoliltaan kuin vesi uomassa lepäävän kiven ohitse. Kahden todellisuuden kulkija pyyhkäisi kultaisen suortuvan alas hartialtaan muiden kaltaistensa joukkoon, jotka valuivat pitkin olennon selkää aina lantiolle saakka. Tuulen vire ajallaan sai hiukset nuo aaltoilemaan kuin auringon kultaama meri... Silmät, kaksi mustaa pistettä, mustemmat kuin yö tarkkailivat tuota vilinää peilipintaisten lasiensa suojista. Jossain kaukana ulvoivat poliisien sireenit, mutta se ei ollut naisemme päänvaiva.-
(16:03:04) Veranna -Kulkija- : -Ihmiset väistivät tuota naista vaistomaisesti, nostamatta usein edes katsettaan. Pieni liike oli havaittavissa naisen suupielessä, aavistuksellinen värähdys, jonka katsoja olisi saattanut tulkita hymyksi, jos sellaisia olisi ollut... Katsojia siis. Sitten, tuo nainen kohotti kättään, tuntui kuin kaikki ympärillä olisi pysähtynyt. Kuin aika olisi seisahtunut ja muodotanut naisen ympärille näkymättömän kuplan. Vahva tuulen henkäys hulmutti naisen kutreja, muttei kajonnut muuhun. Sokaiseva välähdys täytti ilman ja monet olisivat voineet vannoa ilman revenneen, muodostaneen pyörteen, joka tuntui imevän aikaa puoleensa. Ja niin se teki myös naiselle...kiskoi tuota puoleensa, eikä olento aikonut selvästikään vastustella. Pitkäksi luokiteltava nainen astui pyörteeseen, solahtaen sen syövereihin ja hetkellisessä välähdyksessä kaikki oli niin kuin ennenkin. Ihmiset juoksivat eteenpäin, huoltensa kumaraan painamina. Mutta siinä missä tuo omituinen nainen oli seissyt, ei ollut enää mitään. Ihmiset kulkivat, mutta nainen oli...kadonnut.-
(16:11:14) Veranna -Kulkija- : -Toisaalla, nimettömässä maassa, nimettömässä metsässä, joka sijaitsi nimettömässä todellisuudessa nainen katsahti ympärilleen. Musta satiini lainehti yksinäisen tuulen vaikerruksissa. Hymyillen nainen kosketti kuin varoen pitkän mustanpuhuvan miekan kahvaa, joka lepäsi uumallaan.- "Yhdessä pitkästä aikaa" -Hän kuiskasi tuolle esineelle, jonka laulu hiljaa kiteytyi yhteen tuulen sanojen kanssa.-
[
Next Thread |
Previous Thread |
Next Message |
Previous Message
]
| |
Feedback: 