Author:
Annikki Verkkoniemi
[ Edit | View ]
|
Date Posted: 11:04:50 06/26/03 Thu
Author Host/IP: 80.222.78.251
Päivi, laita romaanisi ihmeessä listallekin, kiinnostuneita lukijoita varmaan löytyy! Tai edes privaatisti minunkin osoitteeseeni.
Minulla oli aiemmin kääpiövillakoira. Ihastuin villakoiran kauneuteen, älykkyyteen ja tuoksuvaan pehmeään turkkiin. Kaipasin kuitenkin tämän pallosalaman jälkeen vähän rauhallisempaa koiraa, ja mielestäni isovillakoiran ylväs olemus henki nimenomaan rauhallista itsevarmuutta. Nyt minulla on ollut valkoinen isovillanarttu puolentoista vuoden ajan.
Tyttö on tosiaan rauhallinen, hyvin tottelevainen ja älykäs. Joku tällä listalla sanoi, että tietyt isovillat tekevät tottisliikkeetkin kuin pienellä viiveellä, sopii minun koiraani hyvin. Koulutus onnistuu pelkää positiivista vahvistamista käyttämällä, pakotteita ei tarvita lainkaan. Kävelyllä se kulkee kauniisti vierelläni hihna löysällä ja on kyllä upea näky. Koko koira on pelkkää ystävällisyyttä ja lempeyttä, siinä olisi varmasti pehmeine turkkeineen ainesta terapiakoiraksi...
Silti isovillakoirani ei ole niin palvelushenkinen kuin esim. sakemannit tai dobberit, pyyntöjä se täyttää pelkästään ystävällisyytensä ja hyväntahtoisuutensa takia, ei palavasta miellyttämisinnosta. BH-kokeen suorittaminen ensi syksynä on tavoitteena, ja jos ei onnistu, syy tulee olemaan minussa eikä koirassa. Pitemmälle tuskin tähtäämme, koska koirasta puuttuu se vauhti, mutta tarkoitukseni onkin osoittaa koulutus- ja yhteiskuntakelpoisuutta eikä tyydyttää omaa (olematonta) kilpailuviettiäni.
Ulkonäkö on yksi isovillakoiran ehdottomista plussista, mutta näyttelyissä minua vähän häiritsee "ylipitkien" karvapilviturkkien ihannointi. Tuskinpa koirakaan nauttii niistä pitkistä tunneista, jotka se joutuu viettämään trimmauspöydälla föönin alla tai takkuja selviteltäessä, ja se aika on aina pois muusta harrastamisesta. Omaa koiraani pidän nyt lyhyehkössä terrierissä, jolla saa koiran kauniita linjoja korostettua (tai saan sitten, kun opin trimmaamaan niin kuin haluaisin!). Näyttelymenestykseen se varmaankin vaikuttaa, mutta ei loppujen lopuksi paina kupissa kovinkaan paljon. Se lyhyt aika, jolloin yritin pitää sitä kokopitkässä näyttelyturkissa, osui pentukarvan vaihtumiseen, ja oli minulle melkein ylivoimaista. Valkoisen pehmeä (jokainen karva tavattoman ohut) ja uskomattoman tiheä turkki meni takkuun muutamassa päivässä varsinkin niskan ja lapojen alueelta. Ja isovillakoiralla takkuuntuvaa pinta-alaa on paljon! Lyhyessäkin turkissa on työtä ihan tarpeeksi.
Tässä kokemuksia omasta koirastani. Toiset isovillat ovat varmaan erilaisia. Sukulinjojen ja sukupuolten väliset erot ovat käsittääkseni aika isoja. Yhteenvetona: isovillakoira on erinomainen, upea seurakoira, jonka kanssa voi harrastaa mitä vain. Metsästykseenkin niitä on käytetty. Älykkyytensä takia se tarvitseekin tekemistä, eikä ole onnellinen pelkkänä sohva- ja pihakoirana. Olen joskus kuullut kommentteja, että isovillakoira on auttamaton säheltäjä, mutta se johtuu varmasti tekemisen puutteesta ja turhautumisesta.
|
Feedback: 