| Subject: Haukka lennähtää yhdelle katoista, katselemaan kauas, nähden... |
Author:
Fang Chi Niriko
|
[
Next Thread |
Previous Thread |
Next Message |
Previous Message
]
Date Posted: 01:54:18 07/25/01 Wed
In reply to:
Xen Jen Ling
's message, "Siellä missä yksinäiset tuulet puhaltavat, missä niiden laulut kohoavat..." on 01:51:06 07/25/01 Wed
...Valvojan astuvan taas laaksoon porteilla käyden, mutta niitä harvoin käyttää - kulkee mielummin kallioilla, niillä, joille tietämättömällä ei ole asiaa...
"Valvoja, mestari Ching Mej haluai-si nähdä t-teitä - a-a-asia olisi kiireellinen..." yksi Etsijöistä änkyttää naishahmolle, joka laskeutuu äänettä kiveykseltä, katsellen aluksi korkealle taivaan siniseen syliin, mutta laskien pian terävät, vinot silmänsä mieshahmoon. "Tulen olemaan Hänen luonaan pian - Portti on valvottu, voitte lähettää Jang Lingin tarkkailemaan tietä." hiljainen matala ääni kantautuu juuri ja juuri tuulen kuiskeesta miehen korviin, mutta tietänee, ettei tuo nainen tulisi toistamaan, ja pinnisteleekin kuulonsa parhaimmilleen saadakseen jokaisen sanan kiinni ilmasta. Mies kumartaa kohteliaisiin tapoihin kuuluen ja niin tekee nainenkin, vaikka hieman viileä ilme säilyykin kasvoillaan ja pisteliäs, läpitunkeva pyörre tummissa silmissään. Korpin sulkien tavoin vihreää ja hieman tummaa sineäkin heijastelevat hiukset kohoavat aavistuksen tuulen käsiin, mutta pään kääntyessä ne laskeutuvat taas aloilleen - tämäkin naishahmo kannattelee selässään huotraa ja siinä katanaa - korutonta sellaista - mutta totuus on, ettei hänellä ole kuin peruskoulutus taisteluihin - hän edustaa aivan muuta aluetta. Niinpä hän lähtee astelemaan kohti välkkyviä kattoja, auringon säteiden johdattelemana, silmät viileinä ja etäisinä, kultaisten säteiden koskettamat kasvot tyyninä, tumma kaapu kahitsen - askeleet varmoina ja haukan katse valvovana. Toisen tulosta on hetki omaa aikaansa, mutta haukka on jo nähnyt kaiken - levollisin mielin lennokkaat, harmoniset askeleet kulkevat kohti katujen kiveyksiä, auringon leikkiessä ilman kanssa, hennon usvan, jonka silmänsä havaitsevat ja maan, ikuisesti tavoittamattomissa, mutta kuitenkin sidottuna itse valoon. Hämäryys ei paina hetkeen, vaikka varjot ovatkin jo pidentyneet. Ei ole kiire - Mestari tietää tavoistaan ja ymmärtää hyvin mieltään ja koska tiikeri on saapunut, hän varmasti on toivottamassa tervetulleeksi hänetkin ja uutisensa, auttamassa - ei...kiire ei ole tämän naishahmon tuttava. Vesi luo kimmeltävät laineensa tummiin silmiin, mutta se on vain sivuseika jonka huomaa - aika olisi pian...
[
Next Thread |
Previous Thread |
Next Message |
Previous Message
]
| |
Feedback: 