| Subject: Siellä missä yksinäiset tuulet puhaltavat, missä niiden laulut kohoavat... |
Author:
Xen Jen Ling
|
[
Next Thread |
Previous Thread |
Next Message |
Previous Message
]
Date Posted: 01:51:06 07/25/01 Wed
In reply to:
Fan Chi Niriko
's message, "Portinvartija jää toisen perään katselemaan, kun..." on 01:49:45 07/25/01 Wed
...kohti häikäiseviä korkeuksia on laakso. Vuoren huipun karuuden keskellä on tuo laakso, jota rosoiset taivaita hipovat seinämät ympäröivät, jonka ne suojiinsa kätkevät. Tuo mystinen laakso on vehreydessään hätkähdyttävä. Sen yllä leijuu rauhan ja puhtaan tasapainon verho. Verho, niin käsin kosketeltava, silti niin etäinen. Tuolla laaksossa, sen keskellä pulppuavan lähteen aikaansamaan järven tuolla puolen kohoaa kaupunki. Mystiikan ja vanhojen opetusten tyyssija. Legendojen synnyin paikka, sankareiden koti. Siitä puhuttiin, vaikka vain harvat sen olivat nähneet. Ne, joille tuo harvinainen kunnioitettava mahdollisuus oli suotu pysyivät vaiti, säilyttäen tietonsa, antamaansa lupausta, valaa, noudattaen. Auringon säteet, tanssivat kattojen kullassa, seinien hohtavassa valkeudessa ja katujen kiveyksillä. Tuota näkymää tarkasteli naisemme nyt, seistessään kielekkeellä, jolta hiljalleen kulkemansa polku lähtisi alas viettämään. Hiljalleen hän oli alkanut aistia sen...katseen, joka seurasi, tunteen, joka kulki mukanaan, kuin ylimääräinen painolasti. Hän tunsi sen mielessään, miekan laulun muuttuneen, vain piirun verran, mutta silti, hän aisti sen. Viimein oli huivi laskettu alas ja sirot, aavistuksen teräväpiirteiset kasvot olivat ilmeettömät, yhtä ilmeettömät kuin useita vuosia aiemminkin...Jäikö nainen kuuntelemaan? Kukaties odottamaan? Vai hiljentymään vain hetkeksi? Ehkä niitä kaikkia, ehkä jokaista niistä erikseen ja yhdessä. Ehkä sen tietää vain taivaan lakea kansi, joka kaartuu kaiken ylle, kuin rajaton katto.
[
Next Thread |
Previous Thread |
Next Message |
Previous Message
]
| |
Feedback: 