| Subject: Nuori pojan askeleet kantautuvat... |
Author:
Fang Chi Niriko
|
[
Next Thread |
Previous Thread |
Next Message |
Previous Message
]
Date Posted: 09:51:17 08/18/01 Sat
In reply to:
Xen Jen Ling
's message, "Ovet piirtyvät Tiikerin tuon, vaeltavan..." on 09:14:15 08/18/01 Sat
...jo kaikaa naisen korviin. Kun hän huoneeseen astahti, tuo nuori poika oli kertonut hänelle Tiikerin tapaamisesta toisen mestarin kanssa - tietenkin, ja se on näin hyvä, että tuo on viimein päässyt perille, ja kas, kun haukka lennähtää tuon pimeähkön huoneen ainoalle ikkunalle, tuo nainen hymyilee sille, kuin lapselleen...lempeästi. Huone saa valonsa peileistä, jotka saavat lähteensä ainoasta ikkunasta - ja kummallinen huone onkin. Se on naisen oma, täynnä ruukkuja ja astioita, kirjoja ja kääröjä. Tämä oli niin sinetöity paikka, ettei yksikään muu pääse huoneeseen, kuin nainen - huhuttiin, että avoimesta toivottomuudesta täyttynyt mieli sulkisi sisäänsä vastauksen, jolla pääsi myös huoneeseen, mutta nainen ei koskaan antanut tuohon huhuun perää...
Katse kiertää hetken kehää löytäen sitten ajan jota haki, istahtaen huoneen perälle lukemaan erästä noista kääröistä - katsellen kuin paperin läpi, jonnekkin pitkälle, kauas.
Läsnä olo haihtuu, kun astahtaa toisen vierelle kummallinen hahmo - pieni tyttö, jolla on maan ruskea väri hiuksissaan, ja auringon kultainen kimallus silmissään, pienillä pyöreillä kasvoilla loistaa tyyneys ja silmissään kaukainen katse. Tyttö on puhdasta illuusiota, mutta kaikkein todellisin olomuoto todellisuuksien virrassa. Tuo pikkuinen hahmo katsahtaa toiseen ja kumartaa, tyynesti ja rauhallisena, silmien loiston ollessa kuin meren pinnan kimallus, tiedon suurin salaisuuksien piiloitellessa pinnan alla...
[
Next Thread |
Previous Thread |
Next Message |
Previous Message
]
| |
Feedback: 