| Subject: Portinvartija jää toisen perään katselemaan, kun... |
Author:
Fan Chi Niriko
|
[
Next Thread |
Previous Thread |
Next Message |
Previous Message
]
Date Posted: 01:49:45 07/25/01 Wed
In reply to:
Xen Jen Ling
's message, "Haukan huuto, sen yksinäinen puhe, joka kiertää..." on 01:48:35 07/25/01 Wed
jokin tömähtää vierelleen taas jostakin korkealta - hieman kait hätkähtää, kun katanansa kahvaa tavoitellen kääntyy valmiina puolustamaan tuota kaupunkiaan - katseen kylmä antaumus kuitenkin laantuu, kun huomaa tulijan ja hänen haukkansa. "Kas, sanoisinko" tuo tulija vain toteaa, hieman ivallisesti pistävien silmien katsahtaessa vartijaan. "Ai te..."vartija huomauttaa, mutta nuori tulija vaientaa sanat ja huomauttaa "Sanoinhan hänen tulevan yksin. Se silloin tarkoittanee sitä..." Pahansuopa mulkaisu vartijaan, joka hermostuksissaan katseen alla yrittää ryhtiään parantaa, katsellen maahan ja välillä silmiinkin. "Kyllä, Valvoja. Uskon sanaanne" Hän mutisee, kun askeleet vievät taas kallioiden luokse, niille kielekkeille, jotka nainen tuntee jo niin hyvin, niiden muodon ja kosketuksen, jokaisen varjon ja jokaisen lohkeaman. Kasvojaan peittävä huivi heilautetaan sivuun ja terävä, totinen suu jolla ei varmastikaan usein ole hymy koreillut vääntyy hieman katkeraan ilmeeseen. Lähes mustat silmät katsahtavat vielä hieman ivallisesti vartijaan kunnes hypähtää tämä nainen korkealle kielekkeelle katselemaan säteiden leikkiä pilvillä ja alhaalla, puiden oksastoissa, tiellä ja kallioilla, ja kaukana läikkyvästä joesta. Katse on etäinen ja varma, niin tyyni, että voisi luulla naisen olevan vain kivi patsas. Ilman viileä syleily rauhoittaa hieman, mutta saa tuulen painostamaan kuulijaansa - olkoot näin, ja Valvoja jatkaa tehtäväänsä. Tiikeri on saapunut lohikäärmeen luota haukan tykö - Taivaan kannen haukka liitelee ympyrää ympärillään kunnes kohottaa valvoja kätensä ja kuiskaa "Kas, hän on vieraamme nyt" Haukan kultaiset siiveniskut välähtelevät kilpaa säteiden kanssa, kimmeltäen kuin taivaan aallot, suuressa sinisessä meressään, täynnä salaisuuksia. Tummansininen kangas kahahtaa taas hiljaa ja jäljelle jää vain varjo - ja valvova silmäpari.
[
Next Thread |
Previous Thread |
Next Message |
Previous Message
]
| |
Feedback: 