Author:
Outi Tenho
[ Edit | View ]
|
Date Posted: 11:32:18 12/02/02 Mon
Author Host/IP: 213.28.131.218
Hei Anne!
Osallistuin keskusteluun, koska mielestäni on kyse vakavasta lemmikkieläimenpitoon liittyvästä periaatteellisesta kysymyksestä.
Minä toimin koiran kanssa noudattaen mm. seuraavia sääntöjä:
- En vaadi koiralta suoritusta, mitä en sille ole opettanut.
- Opetan koiralle kokonaisuudet pieniin osiin pilkottuna (Esim.Jotta voin hoitaa koiraa pöydällä, on se ensin opetettava olemaan pöydällä.)
ja seuraavia mm. faktoja:
- Suora fyysinen uhka ja pakotteet nostavat koiran stressitason niin korkeaksi, ettei oppimista voi tapahtua.
- Minulla ei ole oikeutta eikä halua uhata itseäni fyysisesti kymmeniä kertoja ja henkisesti satoja kertoja pienempää olentoa.
Ikäväkseni olen koulutusohjaajana saanut usein todeta, että ihmiset ovat kärsivällisiä ja uhrautuvaisia, mitä tulee koiralle uuden asian opettamiseen, mikäli saavutettava taito on tulevissa kilpailutilanteissa pisteillä mitattavissa, mutta lapsellisen kärsimättömiä ja vaativia, jos koiralle opetettava asia liittyy arkielämään.
Koiramme-lehdessäkin hiljan mainittu ihmisten osaamattomuus leikkiä koiransa kanssa ei mielestäni ole yhtä suuri ongelma, kuin kyvyttömyys rauhoittaa koiraa ja ihan konkreettisesti koskea koiraan. Hierominen on lääppimistä, kutittelu nipistelyä, taputtelu läpsimistä jne.
Koirankäsitelytaito on harjoiteltavissa oleva taito kuten mikä tahansa muukin taito. Koirankäsittelyharjoituksista yksi antoisimpia on koiran viretilan nostaminen ja laskeminen 3-5 minuutin jaksoissa sarjana. Suosittelen lämpimästi ja saat varmasti yksilöllisen vastauksen kysymykseesi
>Mitkä siis ovat OIKEAT otteet?
Olit myös kiinnostunut missä vaiheessa käytän karstaa,
>Käytätkö karstaa ennen vai jälkeen pesun
>(kuivauksessa)?
mutta tein mielestäni selväksi sen, että MINÄ luopuisin karstasta 10-viikoisen toyn, joka käsitykseni mukaan karstaa pelkää, hoidon harjoittelu vaiheessa. Perustelen tätä hieman tarkemmin:
Koirilla on tapana keskittää kauhuuntumisensa tai muun ei toivotun käyttäytymisen esineisiin, jota ihmiset käyttävät. Eli sama ihminen saa esim. konettaa koiran kuonon koneella A, mutta ei koneella B, jonka koira on aiempien kokemustensa perusteella määritellyt vaaralliseksi.
Pyydät minulta,
>Kerropa meillekin, miten saat pennun nautiskelemaan
>harjauksesta, pesusta, trimmauksesta (kun ei pysy
>paikallaan hetkeäkään!)
mutta tähän minulla ei ole vastausta, koska ei ole olemassa yhtä ohjekirjan mukaan rakennettua 'pentua' vaan nimenomaan yksilöllisiä yksilöitä. Hieman puperteettinenkin ajatus minun mielestäni, että osaisin vastata kysymykseen mistä kaikki maailman pennut nauttivat. Useinmiten käytän apuna koiran päästä löytyviä rauhoituspisteitä, toisinaan korvalehden juoksuttamista kahden sormen välissä, anturoiden painelua... tämä on kyllä todella yksilöllistä. Ja ammeessa käytän rauhoittavaa ääntä epävarmoille ja vilkkaille ehdollistan kääntymis käskyä.
Asian ydin ja vastaukseni syy oli kuitenkin siinä, että halusin tuoda julki myös 'pidä kiinni vaikka kiljuu' näkemyksien rinnalle empaattisemman näkemyksen. Minun moraalini ei anna periksi 'pitää turpaani kiinni', jos julkaistu mielipide oikeuttaa ja näin ehkä nuorempia harrastajia jopa ohjaa käsittelemään koiria enemmän voimalla kuin taidolla ja tunteella.
Tai sitten vain meidän pikku talon alle on piilotettu taikasauva, josta johtuu, että vain meidän talon ikkunoiden takana kurkkii tonttuja, jotka näkevät KAIKEN.
t. Outi, joka toivoo paljon joululahjoja - varsinkin niitä henkisiä ;-)
|
Feedback: 