| Subject: On aurinko jo kiivennyt korkeammalle, tavoittelemaan taivaan lakeaa kantta... |
Author:
Xen Jen Ling
|
[
Next Thread |
Previous Thread |
Next Message |
Previous Message
]
Date Posted: 01:45:29 07/25/01 Wed
In reply to:
Fang Chi Niriko
's message, "Kasvoillaan loistaa kalpea aavistus, kuin kuunhämy ennen kuin..." on 01:44:26 07/25/01 Wed
Puoli kuolleen ratsunsa nainen seisauttaa maaston alkaesa kohota niin jyrkästi, ettei ratsastaminen enää suinkaan ole järkevää. AamuUsva lauloi omaa lualuaan naisen mielessä, tuo ase, jota vain valittu käsi saattoi kantaa. Ase valitsi käyttäjänsä ja valinta oli tehty jo kauan sitten, kun nuoren naisen sormet sen muotoiltua, viileää kahvaa ensimmäisen kerran sipaisivat. Ratsunsa ohjaa virtaavan puron luo, tuolle ainokaiselle hiema nvehreälle alueelle, kunnes vesileilinsä heilauttaa olalleen ja lähtee eteenpäin. Hiljalleen alkaa tasaisen maan joukosta erottua polku, kapea, mutkainen polku, joika johtaa kohti vuoren korkeuksia. Jossain tuon polun päässä odotti UsvaPortti, josta vain harvat saattoivat käydä... Portti, josta tuo itämainen nainen oli astunut sisään liki 10 vuotta aiemmin, ja tuo askel oli muuttanut orpolapsen elämän. Orpolapsen, jonka kehitys ja piilevät kyvyt olivat yllättäneet itse Mestarinsakin. Mihin kaikkeen tuolla oli kykyä? Siihen ei edes nainen itse osannut vieläkään vastata. Ravistaa mieleensä harhailemaan nousseet ajatukset syrjään, jatkaen rivakkaa kulkuaan, ääneti, kuin varjo päivänvalossa. Mikä odottaisikaan perillä, tuolla mystisellä huipulla...Sen rinteillä lepäävän kaupungin varjoisilla kaduilla...
[
Next Thread |
Previous Thread |
Next Message |
Previous Message
]
| |
Feedback: 